Kuningattaren syntymäpäiväkemut ja niiden jälkilöylyt...

 Hoi ja täällä taas, elossa jotakuinkin! Olipa melkoinen Vappu, tai Koninginnedag paikallisemmin. Sairaslomaakin tässä ollaan päästy jo maistamaan, ynnä yksityislääkärin palveluiden... Mutta otetaanpa rauhallisesti ja aloitetaan aivan alusta.

 Koninginnenacht oli se ilta, jota täällä oli odoteltu jo useamman päivän ajan kuin kuuta nousevaa, kirkkaimpana ajatuksena eksyä massiiviseen ihmisjoukkoon ennennäkemättömien juhlimisten merkeissä. Jokin outo voima sai kuitenkin ensimmäisen komeasta joukkiostamme painumaan yöpuulle jo reilusti ennen iltayhdeksää (???) ja kaksi muutakin seurasivat kiltisti perässä vielä saman vuorokauden puolella. Näin Groningenin suurimmat jokavuotiset ryyppyjuhlat jäivät haaveeksi, mutta eipä tuo mitään.
 Lauantai-aamun sarastaessa kahden hengen huoneessa havaittiin elon merkkejä jo aamuyhdeksältä, tämän ollen todennäköinen seuraus siitä, että unille oltiin ehditty jo 12 tuntia aiemmin.. Kunhan kolmaskin terroristi salaisesta luolastaan pääsi liittymään seuraan, siirryimme kohti Koninginnedagin juhlallisuuksia Groningenin keskustaan. Aluksi saimme hämmästellä tyhjähköjä katuja upeine koristeluineen, mutta vajaan tunnin kuljeskelun jälkeen totesimme, ettemme todellakaan olleet yksin. Paikalliset olivat myös löytäneet Vismarktin ja Grote Marktin torit heti aamutuimaan, eivätkä olleet aikeissa lähteä sieltä pois. Ilmaisen halauksenkin saimme, niitä kun torin kulmalla jaeltiin juhlahumussa.

Vismarkt

 Uusien, ylivoimaisen upeiden, halvalle hankkimiemme kenkien antaman itsevarmuusboostin rohkaisemina lähdimme Groningenin yöhön pelottomina, täysin tietämättöminä siitä, mitä olisi tulossa. Paikallinen tapa juhlia Kuningattaren syntymäpäivää on kyllä jotain aivan muuta, mitä tällainen demokraattisessa tasavallassa asuva Kuntouttaja voisi kuvitella. Edes poliisi ei ottanut Koninginnedagin iltana työtään vakavasti, vaan tyytyi naureskelemaan juopoille kansalaisille ja toivottamaan turvallista iltaa. Ilta oli kaikin puolin hauska ja viihdyttävä, vaikka jälleen jouduimme kuluttamaan kotimatkaan tolkuttoman kauan aikaa, suuntavaiston ollessa jo mitä ilmeisimmin yöpuulla... Perille kuitenkin päästiin, jonka todistaa myös illan viimeinen valokuvatodiste..

Le Coq x2, Adidas Superstar.. The Kengät!

Suomen edustusjoukkue Groningenin yöhön... Feeling confident?

Paikallinen tapa juhlia ja lajitella roskat...

Klo 3:39, we made it back...

Sunnuntaina komean kolmikon taistelutahdosta oli jäljellä enää rippeet, eivätkä taistelijoiden upouudet kengätkään olleet enää edustuskunnossa. Mutta kukapa sitä tuleen jäisi makaamaan? Emme me ainakaan! Keskustan kauppoihin kävi aliupseeriston tie ja jäsen Juhana saikin hankittua itselleen tyylikkäät farkut, toisen J-jäsenemme löytäessä itselleen vain kurkkukivun, joka ei ainakaan helpottanut iltaa kohden. Fiilikset sen sijaan kohosivat sen myötä, mitä pidemmälle sunnuntai eteni, huipentuen vierailuun Wijksparkin upealla puistoalueella, joka saikin koko kolmikon hymähtelemään tyytyväisenä. Paluumatkan ainoa miinus oli kurkkukivusta kärsineen taistelijan polkupyörän hajoaminen reilu kilometri ennen määränpäätämme... Noh, yksi pieni miinus ei paljoa tuntunut...

Wijkspark

 



  Maanantaina töihin lähtö oli kohdallamme hieman ylivoimainen käsite, sillä yksi kolmesta jäi sängyn pohjalle odottelemaan lääkäriin lähtöä. De Dilgt jäi siis vaille parasta hoitajaansa... Yksityislääkärin vastaanotosta täytyy sanoa, että jos varaa olisi, niin kyllä Suomessakin tuollaisissa paikoissa mieluummin kävisi, kuin terveyskeskusten ajantappopäivystyksissä. Kun vielä Koulutuskuntayhtymän vakuutusyhtiö hoiti maksupuolen varsin mallikkaasti, ei lääkärissäkäynnistä jäänyt kuin hyvä maku suuhun ja kipu kurkkuun. Diagnoosina tosiaan oli keuhkoputkentulehdus, johon hieman lääkitystäkin saatiin.
 Ensimmäisten korttien oli myös aika lähteä lennolle kohti Suomenmaata ja teitä muutamia onnekkaita, joille kortti tässä kuormassa lähti. Tämä viikko ollaankin sitten vietelty jalkapalloa ja elokuvia katsellen, ainakin tämän yhden Saikkukerholaisen osalta, vaikka täytyy myöntää, ettei tämä sairastelu mitään herkkua ole... Mutta jospa se tästä, edessä uusi viikonloppu, hieman edellistä rauhallisempi tosin, sekä jälleen uusi työviikko, johon saadaan kokonainen edustus jälleen liikekannalle.

 Oikein hyvää viikonloppua teille sinne, älkää tulko kipeiksi, se on tyhmää!

-Kuntohoitsut