Elämää sairaslomalla ja sen jälkeen...

 Hoi en goedenavond, ystävät!

 Paistaa se aurinko risukasaankin, sanotaan... Viikon kun istuu sisällä pienenpieneen huoneeseen ahtautuneena, ainoana aktiviteettina elokuvien katsominen ja datailu, alkaa kyllä hieman ketuttamaan Kuntouttajaakin.

 Jotain hyvää sairaslomaviikossa sentään oli. Ensin keskiviikkona sairauslomastaan nauttiva Kuntouttaja saa ensimmäisenä asianaan kuulla heti aamutuimaan, että koko kesäksi olisi tiedossa sijaisuus kotihoidossa, kunhan vain Suomeen asti kotiutuu. Perjantai-aamu todisti kuitenkin, että yllätysten ja ihmeiden aika ei ole ohi. Kuntouttajakolmikolle saapui nimittäin heti aamusta juhlava sähköposti, jonka luettuamme saimme todeta olevamme kiitettävän tason kuntouttajia (Tai ainakin opinnäytetyömme on sitä). 

 Saikulla tulee yleensä syötyä lääkkeitä, niin myös tälläkin kertaa. Paikallisten antibioottien teho ja voima vain hieman yllätti allekirjoittaneet. Ei nimittäin olisi ihan heti tullut mieleen, että kun Suomessa nuori opiskelija saa poskiontelontulehdukseensa 150mg antibioottista valmistetta, niin Hollannissa samaa lääkettä lätkäistään 10-kertaisella voimakkuudella samanmittainen kuuri. Siinä miettimisen aihetta niille, jotka ovat Suomessa huolissaan antibioottiresistensseistä...

 Viikonloppuna nähtiin sekä riemua, että murhetta. Kolmikon vanhin sai nimittäin lauantai-iltana iloisen yllätyksen, kun kannettavan tietokoneen kaiutintuotos alkoi yhtäkkiä muistuttaa enemmän 8-bittisen nintendon surkuhupaisaa äänimaailmaa, kuin tämän vuosituhannen äänikorteilla mahdollistettavia tuotoksia. No, tulipa todistettua, etteivät nykykoneet kestä paria desiä vettä. Uuden viikon alkaessa kuitenkin päästiin jälleen nauttimaan Jennifer Lopezin, Alexandra Stanin, Snoop Doggin ynnämuiden huippuartistien tuotoksista, kun H2O viimein haihtui tietokoneen sisuksista...

 Jalkapallosta ei tässä blogissa ole vielä puhuttu, joten sen verran täytyy mainita, ettei viikonloppu aivan putkeen suosikkien osalta mennyt. Sen enempää spekuloimatta, kenen olisi pitänyt voittaa ja kenen ei, tyydymme vain toteamaan, että paremminkin on pelattu...

 Niin ja se viikonlopun iloinen uutinen... Vietimme ensimmäisen viikonlopun kokonaan täällä B&B Antje en Gullessa, käymällä keskustassa ainoastaan hankkimassa uusia, hienoja vaatekappaleita. Hinnat olivat tietysti kohdallaan, opiskelijabudjetilla kun täällä eletään..

 Uutta viikkoa ja uusia taisteluita kohti päästiin maanantaina, kun Suomen pojat maailmalla pääsivät koko arsenaalissaan työelämän pyöriteltäväksi. Uskomattomia muuten nämä paikalliset, kun suomalainen aliupseerikoulun käynyt lähihoitajaopiskelija kuntoutuksen koulutusohjelmasta petaa mummukoiden sänkyjä, paikalla täytyy olla vähintään kuusi hoitajaa seuraamassa ja ihmettelemässä, kuinka tuokin asia voidaan tehdä HYVIN. Mutta no, kehujahan ei koskaan tule liikaa, eihän?

 Tässä vaiheessa viikkoa, tiistai-iltana siis, ollaan jo sairasloma ja pneumokokit jätetty taakse ja nyt keskitytään vain työntekoon, sekä myös hieman urheiluun ja hauskanpitoonkin. Viikonlopun suunnitelmia tulee vielä päiviteltyä tännekin tässä, kunhan ehditään, joten eiköhän tähän ole hyvä päättää taas...

 Tot ziens, ystävät!

-PRO  "PRIMA" Kuntouttajat!

Kuningattaren syntymäpäiväkemut ja niiden jälkilöylyt...

 Hoi ja täällä taas, elossa jotakuinkin! Olipa melkoinen Vappu, tai Koninginnedag paikallisemmin. Sairaslomaakin tässä ollaan päästy jo maistamaan, ynnä yksityislääkärin palveluiden... Mutta otetaanpa rauhallisesti ja aloitetaan aivan alusta.

 Koninginnenacht oli se ilta, jota täällä oli odoteltu jo useamman päivän ajan kuin kuuta nousevaa, kirkkaimpana ajatuksena eksyä massiiviseen ihmisjoukkoon ennennäkemättömien juhlimisten merkeissä. Jokin outo voima sai kuitenkin ensimmäisen komeasta joukkiostamme painumaan yöpuulle jo reilusti ennen iltayhdeksää (???) ja kaksi muutakin seurasivat kiltisti perässä vielä saman vuorokauden puolella. Näin Groningenin suurimmat jokavuotiset ryyppyjuhlat jäivät haaveeksi, mutta eipä tuo mitään.
 Lauantai-aamun sarastaessa kahden hengen huoneessa havaittiin elon merkkejä jo aamuyhdeksältä, tämän ollen todennäköinen seuraus siitä, että unille oltiin ehditty jo 12 tuntia aiemmin.. Kunhan kolmaskin terroristi salaisesta luolastaan pääsi liittymään seuraan, siirryimme kohti Koninginnedagin juhlallisuuksia Groningenin keskustaan. Aluksi saimme hämmästellä tyhjähköjä katuja upeine koristeluineen, mutta vajaan tunnin kuljeskelun jälkeen totesimme, ettemme todellakaan olleet yksin. Paikalliset olivat myös löytäneet Vismarktin ja Grote Marktin torit heti aamutuimaan, eivätkä olleet aikeissa lähteä sieltä pois. Ilmaisen halauksenkin saimme, niitä kun torin kulmalla jaeltiin juhlahumussa.

Vismarkt

 Uusien, ylivoimaisen upeiden, halvalle hankkimiemme kenkien antaman itsevarmuusboostin rohkaisemina lähdimme Groningenin yöhön pelottomina, täysin tietämättöminä siitä, mitä olisi tulossa. Paikallinen tapa juhlia Kuningattaren syntymäpäivää on kyllä jotain aivan muuta, mitä tällainen demokraattisessa tasavallassa asuva Kuntouttaja voisi kuvitella. Edes poliisi ei ottanut Koninginnedagin iltana työtään vakavasti, vaan tyytyi naureskelemaan juopoille kansalaisille ja toivottamaan turvallista iltaa. Ilta oli kaikin puolin hauska ja viihdyttävä, vaikka jälleen jouduimme kuluttamaan kotimatkaan tolkuttoman kauan aikaa, suuntavaiston ollessa jo mitä ilmeisimmin yöpuulla... Perille kuitenkin päästiin, jonka todistaa myös illan viimeinen valokuvatodiste..

Le Coq x2, Adidas Superstar.. The Kengät!

Suomen edustusjoukkue Groningenin yöhön... Feeling confident?

Paikallinen tapa juhlia ja lajitella roskat...

Klo 3:39, we made it back...

Sunnuntaina komean kolmikon taistelutahdosta oli jäljellä enää rippeet, eivätkä taistelijoiden upouudet kengätkään olleet enää edustuskunnossa. Mutta kukapa sitä tuleen jäisi makaamaan? Emme me ainakaan! Keskustan kauppoihin kävi aliupseeriston tie ja jäsen Juhana saikin hankittua itselleen tyylikkäät farkut, toisen J-jäsenemme löytäessä itselleen vain kurkkukivun, joka ei ainakaan helpottanut iltaa kohden. Fiilikset sen sijaan kohosivat sen myötä, mitä pidemmälle sunnuntai eteni, huipentuen vierailuun Wijksparkin upealla puistoalueella, joka saikin koko kolmikon hymähtelemään tyytyväisenä. Paluumatkan ainoa miinus oli kurkkukivusta kärsineen taistelijan polkupyörän hajoaminen reilu kilometri ennen määränpäätämme... Noh, yksi pieni miinus ei paljoa tuntunut...

Wijkspark

 



  Maanantaina töihin lähtö oli kohdallamme hieman ylivoimainen käsite, sillä yksi kolmesta jäi sängyn pohjalle odottelemaan lääkäriin lähtöä. De Dilgt jäi siis vaille parasta hoitajaansa... Yksityislääkärin vastaanotosta täytyy sanoa, että jos varaa olisi, niin kyllä Suomessakin tuollaisissa paikoissa mieluummin kävisi, kuin terveyskeskusten ajantappopäivystyksissä. Kun vielä Koulutuskuntayhtymän vakuutusyhtiö hoiti maksupuolen varsin mallikkaasti, ei lääkärissäkäynnistä jäänyt kuin hyvä maku suuhun ja kipu kurkkuun. Diagnoosina tosiaan oli keuhkoputkentulehdus, johon hieman lääkitystäkin saatiin.
 Ensimmäisten korttien oli myös aika lähteä lennolle kohti Suomenmaata ja teitä muutamia onnekkaita, joille kortti tässä kuormassa lähti. Tämä viikko ollaankin sitten vietelty jalkapalloa ja elokuvia katsellen, ainakin tämän yhden Saikkukerholaisen osalta, vaikka täytyy myöntää, ettei tämä sairastelu mitään herkkua ole... Mutta jospa se tästä, edessä uusi viikonloppu, hieman edellistä rauhallisempi tosin, sekä jälleen uusi työviikko, johon saadaan kokonainen edustus jälleen liikekannalle.

 Oikein hyvää viikonloppua teille sinne, älkää tulko kipeiksi, se on tyhmää!

-Kuntohoitsut

Palanpainiketta eli pikkusuolaista!

 Kyllähän se niin on, ettei tällainen Kuntouttajatrio selviäisi ilman kunnollista, ammattilaisilla tarkoitettua ruokaa!
Nyt jaamme teille muillekin tämän illan erikoisannoksemme, jonka tarjoilee, annostelee ja suurimmaksi osaksi myös valmistaa Chez Jani.


Jauhelihaperunat ála Kuntoututtajat (15-30min, riippuen siitä, kuinka crispeiksi perunasi haluat paistaa)

500g Jauhelihaa (sika-nautaa)
600g Viipaloituja perunoita
1 Sipuli
Ruokaöljyä
hyppysellinen rakkaut-- Mausteita!

Aloita kääntämällä kaasuhellan molemmat liedet päälle, lähes täydelle liekille.
Asenna molempien levyjen päälle paistinpannu (toiselle mielellään suurempi, johon koko annos mahtuu)
Lorauta hieman ruokaöljyä suuremmalle pannulle (mitta on amatööreille, lähihoitajat osaavat laittaa silmämääräisesti oikean määrän...)
Kippaa toiselle kuumalle pannulle jauhelihat, suuremmalle perunat.
Pyörittele, kääntele, lisää perunapannulle vielä öljyä, jatka kunnes liha kauniin ruskeaa ja perunatkin saaneet väriä.
Suolaa ja pippuroi, sekä halutessasi kuten me, chilipippuroi molemmat ruokalajit.
Siirrä (huom. älä nosta!) lihat perunoiden kanssa samaan pannuun, sammuta kaasulieden tuli ja jätä koko tyylikäs olemus kannen alle muhimaan.
Toinen pannu on edelleen tulilla ja vailla toveria, pilko siis sipuli ja laske varovasti pannulle (varovasti, koska räiskyvä paistinrasva ei tunnu kovin kivalta käsivarsillasi...)
Kuullota sipuleita hieman ja sirottele sekaan mukavalta tuntuva määrä sokeria, karamellisoi sipulit.
Sammuta levy, nosta suuremman pannun kansi pois ja kippaa sokeroidut sipulit joukkoon ja sekoita.

Ruokajuomaksi Kuntouttajat suosittavat Strongbow Gold omenasiideriä tai Valion kevytmaitoa. Enjoy!

Tuosta! Kuten Heikki Kinnunenkin sanoisi: Ja eiku syömään...


 

Koninginnedag: Coming soon!

 Hopsista...


 Huomenna ja lauantaina siellä kotisuomessa vietetään Wappua, eli työläisten, ylioppilaiden, sekä kevään alun juhlaa. Normaalistihan juhlintaan kuuluu siman juominen (alcolla tai ilman..), tippaleipien ja munkkien syöminen, sekä ylenpalttinen serpentiineillä leikkiminen ylioppilashattuihin ja pellenaamareihin pukeutuneena. Me täällä Groningenin Rijkswegillä emme noin perinteisin menoin tapaa tätä toukokuun ensimmäistä viikonloppua vietä, vaan astumme rohkeasti hollantilaisen juhlakulttuurin sisäpiireihin ja juhlistammekin kuningatar Beatrixin syntymäpäivää (rouvahan on syntynyt 31.1. mutta otapa näistä hollantilaisista selvää...). Juhlintaan kuuluu perinteisesti kirpputoreja, lastentapahtumia ja yhdessäoloa, joista me kuntouttajat todennäköisimmin toteutamme tuota viimeistä. Luvassa on siis Queen's Night perjantaina ja Queen's Day lauantaina, joten älkäätten peljästykö jollemme ihan lauantain ensitunteina blogiamme päivittäisikään...


 Mitähän muuta, lenkkeilykausi on parhaimmillaan täällä Hollannissa ja sen on myös yksi kolmasosa meidän joukostamme saanut todeta. Kelit alkavat olla jo hieman tutummat tällaisille suomalaisturisteille, eli pilvistä ja tuulista kera viileiden lämpötilojen on viime päivinä todistettu. Vettä ei onneksi (vielä) ole niskaan satanut, mutta jospa sekin riemu viikonloppuna koettaisiin, niin helpottaisi nämä hemmetin allergiaoireetkin.


Töissä elämä etenee päivä ja tunti kerrallaan, mutta De Dilgtissä lyhykäisin jäsenemme on jo saanut ylistystä ja kunniaa kolleegoiltaan koskien työskentelymetodejaan ja koulussa opituista taidoistaan. Ja mitä todennäköisimmin, myös Coendershof on pian muutettu suomalaistyylisemmäksi kuntoutuksen kehdoksi, kuin mitä se tällä hetkellä on. Työmatkoilla tapahtuvaa eksymistäkään ei enää ole ollut havaittavissa, joten suunnistustaidotkin on saatu sille tasolle, millä se tämän tason Kuntouttajilla kuuluu ollakin!


 Jospa näillä pärjättäisiin sunnuntaihin asti,
Adiós mi querida!

Kontteja ja pyöriviä baareja...

 On se vaan ihmeellistä, miten täällä Manner-Euroopassa voikin olla niin erilaista kaikki kuin Suomessa. Miltä esimerkiksi näyttäisi (tai edes kuulostaisi) opiskelija-asuntola Peräpohjolassa, joka on kasattu kaikissa sateenkaaren väreissä hohtavista rekan konteista. Täällä Groningenissa on ilmeisesti otettu Euroopan ja Maailman talouskriisi hyvin vakavasti, sillä juuri sellaisissa konteissa täällä opiskelijat asuvat, tai ainakin osa heistä.
 
 Upea konttikyhäelmä on kuitenkin vain yksi niistä ihmettelyn aiheista, joita täällä on tullut vastaan. Onhan se tällaisille suomalaisturisteille hämmentävää, että kaupungissa, jossa asuu n. 180 000 ihmistä, on polkupyöriä vähintäänkin kaksin verroin enemmän... Polkupyörien ajaminen raskaan liikenteen seassa, sekä erillinen, autobaanan levyinen kaistale pyörille huvittaa toistuvasti. Tokihan tällainen järjestely auttaa, kun kyseessä on kuitenkin "Euroopan polkupyöräpääkaupunki", kuten paikalliset sanovat. Silti ajatus osallistumisesta kiertoliittymässä ajamiseen polkupyörällä yhdistelmä-ajoneuvojen kanssa saa ainakin tältä kolmikolta aika tyrmäävän vastaanoton...

 Groningenin yöelämä on sekin kyllä hieman eri atmosfäärissä, kuin Suomessa. Jos joku väittää, että Jyväskylän kävelykatu on kesäöisin täynnä, hänen kannattaisi käydä yksi viikonloppu viettämässä täällä Pohjois-Hollannissa. Kadut ja terassit ovat tupaten täynnä ihmisiä ja lähes joka klubi ja kuppila on täynnä ulko-ovelle asti. Tuli sekin tietysti todettua, ettei esimerkiksi De Blauwe Engel ole ainakaan allekirjoittaneiden asiantuntijoiden mielestä mikään menomestojen Mekka... Drie Gezusters sen sijaan osoittautui todelliseksi heilumisparatiisiksi, jossa leveimmän hymyn huulille nostattaa keskellä tanssilattiaa oleva pyörivä baaritiski.


 Yöelämää, pyöräteitä, sekä mitä huikeimpia arkkitehtuurin ja kaupunkirakentamisen ihmeitä jäädään tänne ihmettelemään, kirjoittelun ja auringonoton lomassa.. Nähdäänpä taas, tot ziens!

-Los Amigos Locos kuittaa-

Viikkoraportin aika...

 Goede dag,  vrienden!


 Kyllä on alkanut jopa ennakko-odotuksia paremmin tämä Hollannin reissu meillä, kuntouttajilla. Ensimmäinen päivä meni reissatessa, joten perillepääsyn myötä alkoi jo olemaan hieman huojentuneet fiilikset. Aletaan kuitenkin siitä, kuinka tänne päädyimme...


 Ensimmäinen ihmettelynaihe oli Helsinki-Vantaan lentokentällä Check-In automaatti, jonka käyttö vaati luovaa ja harkittua ajatustyötä. Saatuamme laukut ja rinkat paria eri hihnaa myöten ruumaan odottelemaan, ehdittiin tovin verran vielä vierailla Suomen maaperällä, Antin tajuttua, ettei täyden tupakka-askin kanssa pääse koneeseen. Viimeisellä kuulutuksellahan sitä sitten koneeseen ehdittiin ja hyvästeltiin kotimaan mänty-kuusisekametsät ja korpimaat.

 Täytyy sanoa, ettei lentokoneiden ruokatarjoilu ihan vastannut odotuksia. Yksittäispakatut, noh, "voileivät" olivat ihanan pullamössömäisiä, eikä kääpiökokoon puristettu coca-cola ainakaan parantanut tilannetta. Ihme heppuja siellä koneessa kyllä, pitkiä ja tuomitsevia katseita kun jakelivat meille. Äänekkäitäkö olimme, ei kai sentään!


 Amsterdamiin saavuttii kipeän pään, lukossa olevan korvan ja suuren ihmetyksen vallatessa alaa. Kilometrin mittainen ihmisliukuhihna, jonka toiseen päähän, kaikkien kahviloiden ohi päästyämme  totesimme, että kunhan saamme laukut, on aika kahvin. Laukut saatiinkin, odotettuamme puolen tuntia backage hallissa myöhässä olleita laukkuja... Pankkiautomaatin toimiminen ja rahan nostamisen onnistuminen aiheuttivat suurimmat ilonkiljahdukset iloisessa joukossamme.





 Ennen Groningenia saimme todeta, että Hollanti todella on maa, jossa eivät pinnanmuodot paljoa vaihdu... Tasaista tasaisen alun ja tasaisen keskikohdan jälkeen aina tasaiseen pohjoisosaan ja Groningeniin saakka... Matkalla yritettiin ratkoa Kuntouttajien kortinpeluumestaruus, mutta jotenkin se vain jäi, joten päädyimme tasapeliin. Väsymys painoi jo tässä vaiheessa aika lailla jaloissa ja päässä, tiedossa oli siis erittäin hulvatonta ja nauruntäyteistä matkantaittoa.
 Groningeniin saavuttuamme paikallinen apumme, Els, saapui pienellä sähköautollaan luoksemme ja ilmoitti saman tien, että joutuisimme tilaamaan lisää tilaa tavaroille ja taistelijoillekin... Gulle, toinen uuden "komentokeskuksemme" omistajista, saapui pakettiautollaan ja pelasti kolmikon tavaroineen pääkallonpaikalle. Ensimmäisenä ihmettelimme polkupyörien määrää, jota ihmettelemme kyllä edelleen neljän päivän jälkeenkin...


¨


 Ensimmäinen ilta kului lenkkeilyn, eksymisen, sekä ensimmäisiin kuppiloihin tutustuessa, sekä tietysti tietokoneen ääressä... Ensimmäiset työpäivät menivät ihmetellessä ja hollannin alkeiden opettelun, sekä toki työmatkojen aikana eksymisen välttely, joka kuitenkaan ei liian hyvin ole tähän mennessä sujunut :D
 Ruokakauppaan tehty juoksumatka maanantai-illan aikana osoittautui harvinaisen hyväksi tavaksi tutustua uuteen kaupunkiin, tulipa tehtyä n. 6km lenkin sijaan 15km lenkki, johon ei tietenkään vaikuttanut millään tavalla se, ettei kolmikosta kellään ollut mitään hajua siitä, mihin suuntaan olisi pitänyt suunnistaa...


 Onhan täällä vaan mukavaa, enimmäkseen tietokoneen äärellä vapaa-aika on kulunut, mutta on Groningenin paikallisia kuppiloitakin tullut jo testattua, sekä pienimuotoinen kierros keskustan baareissakin on jo takana. Ilmojen herra on ilmeisesti saanut etukäteistietoa tulostamme, sillä koko ensimmäisen viikon aikana aurinko ei ole pilven taakse kadonnut, eikä lämpötila päivisin laske millään alle 25 asteen, joten eiköhän täällä ihan mielellään oleile. Kirjoittelun suhteen päätimme tehdä niin, että kirjailemme jaksamisen mukaan joko kahdesti viikossa, tai sitten näin viikonloppuna vain, mitä viikolla on touhuiltu.
 Nyt kuitenkin aloittelemaan lauantai-iltaa elokuvan merkeissä ja odottelemaan, mihin tie meitä tänään vielä vie.







 Tot ziens, ystävät!


-Tres Amigos kuittaa-

Aamujen aamu...

 "Tänään on se päivä..." laulettiin kotiutumispäivän aamuna aikoinaan armeijan harmaissa. Nyt on vähän samanlainen tunne, vaikkei varsinaisesti mistään kotiudutakaan. Tätä merkintää kirjotettaessa Valtion Rautateiden Pendolino numero 82 kuluttaa veronmaksajien rahoja ja rautateiden kiskoja, kyydissään kolme harvinaisen typerää lähihoitajaopiskelijaa. Viimeisistä koulutehtävistä on selvitty kunnialla (tai ilman..) ja edessä kuusi varmasti unohtumatonta ja päätöntä viikkoa Alankomaiden Groningenissa.


 Tätä blogia jos jaksatte lueskella, pysytte aika hyvin kärryillä siitä, kuinka me "Kuntouttajat Vaan" kestämme ja vastaanotamme eteen tulevat haasteet ja kuinka hollantilaiset kestävät meitä...


 Matkasta tulee pitkä, joten nyt hetkeksi unta kaaliin ja ehkäpä illalla ilmoittelemme jälleen itsestämme. Nauttikaa keväästä ja auringosta joka tälläkin hetkellä meitä muistaa valollaan, Tot ziens, vrienden!