Viikkoraportin aika...

 Goede dag,  vrienden!


 Kyllä on alkanut jopa ennakko-odotuksia paremmin tämä Hollannin reissu meillä, kuntouttajilla. Ensimmäinen päivä meni reissatessa, joten perillepääsyn myötä alkoi jo olemaan hieman huojentuneet fiilikset. Aletaan kuitenkin siitä, kuinka tänne päädyimme...


 Ensimmäinen ihmettelynaihe oli Helsinki-Vantaan lentokentällä Check-In automaatti, jonka käyttö vaati luovaa ja harkittua ajatustyötä. Saatuamme laukut ja rinkat paria eri hihnaa myöten ruumaan odottelemaan, ehdittiin tovin verran vielä vierailla Suomen maaperällä, Antin tajuttua, ettei täyden tupakka-askin kanssa pääse koneeseen. Viimeisellä kuulutuksellahan sitä sitten koneeseen ehdittiin ja hyvästeltiin kotimaan mänty-kuusisekametsät ja korpimaat.

 Täytyy sanoa, ettei lentokoneiden ruokatarjoilu ihan vastannut odotuksia. Yksittäispakatut, noh, "voileivät" olivat ihanan pullamössömäisiä, eikä kääpiökokoon puristettu coca-cola ainakaan parantanut tilannetta. Ihme heppuja siellä koneessa kyllä, pitkiä ja tuomitsevia katseita kun jakelivat meille. Äänekkäitäkö olimme, ei kai sentään!


 Amsterdamiin saavuttii kipeän pään, lukossa olevan korvan ja suuren ihmetyksen vallatessa alaa. Kilometrin mittainen ihmisliukuhihna, jonka toiseen päähän, kaikkien kahviloiden ohi päästyämme  totesimme, että kunhan saamme laukut, on aika kahvin. Laukut saatiinkin, odotettuamme puolen tuntia backage hallissa myöhässä olleita laukkuja... Pankkiautomaatin toimiminen ja rahan nostamisen onnistuminen aiheuttivat suurimmat ilonkiljahdukset iloisessa joukossamme.





 Ennen Groningenia saimme todeta, että Hollanti todella on maa, jossa eivät pinnanmuodot paljoa vaihdu... Tasaista tasaisen alun ja tasaisen keskikohdan jälkeen aina tasaiseen pohjoisosaan ja Groningeniin saakka... Matkalla yritettiin ratkoa Kuntouttajien kortinpeluumestaruus, mutta jotenkin se vain jäi, joten päädyimme tasapeliin. Väsymys painoi jo tässä vaiheessa aika lailla jaloissa ja päässä, tiedossa oli siis erittäin hulvatonta ja nauruntäyteistä matkantaittoa.
 Groningeniin saavuttuamme paikallinen apumme, Els, saapui pienellä sähköautollaan luoksemme ja ilmoitti saman tien, että joutuisimme tilaamaan lisää tilaa tavaroille ja taistelijoillekin... Gulle, toinen uuden "komentokeskuksemme" omistajista, saapui pakettiautollaan ja pelasti kolmikon tavaroineen pääkallonpaikalle. Ensimmäisenä ihmettelimme polkupyörien määrää, jota ihmettelemme kyllä edelleen neljän päivän jälkeenkin...


¨


 Ensimmäinen ilta kului lenkkeilyn, eksymisen, sekä ensimmäisiin kuppiloihin tutustuessa, sekä tietysti tietokoneen ääressä... Ensimmäiset työpäivät menivät ihmetellessä ja hollannin alkeiden opettelun, sekä toki työmatkojen aikana eksymisen välttely, joka kuitenkaan ei liian hyvin ole tähän mennessä sujunut :D
 Ruokakauppaan tehty juoksumatka maanantai-illan aikana osoittautui harvinaisen hyväksi tavaksi tutustua uuteen kaupunkiin, tulipa tehtyä n. 6km lenkin sijaan 15km lenkki, johon ei tietenkään vaikuttanut millään tavalla se, ettei kolmikosta kellään ollut mitään hajua siitä, mihin suuntaan olisi pitänyt suunnistaa...


 Onhan täällä vaan mukavaa, enimmäkseen tietokoneen äärellä vapaa-aika on kulunut, mutta on Groningenin paikallisia kuppiloitakin tullut jo testattua, sekä pienimuotoinen kierros keskustan baareissakin on jo takana. Ilmojen herra on ilmeisesti saanut etukäteistietoa tulostamme, sillä koko ensimmäisen viikon aikana aurinko ei ole pilven taakse kadonnut, eikä lämpötila päivisin laske millään alle 25 asteen, joten eiköhän täällä ihan mielellään oleile. Kirjoittelun suhteen päätimme tehdä niin, että kirjailemme jaksamisen mukaan joko kahdesti viikossa, tai sitten näin viikonloppuna vain, mitä viikolla on touhuiltu.
 Nyt kuitenkin aloittelemaan lauantai-iltaa elokuvan merkeissä ja odottelemaan, mihin tie meitä tänään vielä vie.







 Tot ziens, ystävät!


-Tres Amigos kuittaa-